Tietokirjaesittely

Natascha Kampuschin 3096 päivää

3096 päivää (2011) on tunteita raastava teos, jonka Natascha Kampusch on yhdessä Heike Gronemeierin ja Corinna Milbornin kanssa henkilökohtaisista kokemuksistaan luonut. Alkuperäisteos on saksan kielisenä, joka on julkaistu vuonna 2010. Teos on käännetty yli 30 eri kielelle ja se on todella suosittu. Se kertoo Natascha Kampuschin nuoruuden tapahtumasta, kun hänet yllättäen siepattiin koulumatkallaan hänen ollessaan kymmenen vuotias. 

Teoksen kansikuva on kuva teoksen päähenkilöstä, Natascha Kampuschista. Muita kuvia koko kirjassa ei esiinny. Kansikuva ei kerro itsessään kirjan tapahtumista mitään muuta kuin Kampuschin ulkonäön, jonka avulla siis pystyy hahmottamaan minkä näköisestä henkilöstä on kysymys. Kansikuva on tarinan tunteen mukaisesti väritelty laimein ja punaisen väreillä, jotka kuvaavat tarinan tunnetilaa.

Teksti on jaoteltu hyvin, sillä aluksi Kampusch käsittelee hänen lapsuuttaan, sitten aikaa sieppauksen uhrina ja lopulta sen, miten hän pääsi vapaaksi. Alussa hän kertoo kuinka hänellä oli ollut vaikea lapsuus ja kuin sattumalta sieppaaja valitsi juuri hänet sieppauksen kohteeksi. Lisäksi juuri sieppauspäivänä 2.3.1998 hän oli äidilleen vihainen ja juuri sinä aamuna lähti kouluun suuttuneena sanomatta äidilleen mitään. Kampusch kertoo myös, kun hän nuorena luki paljon uutisia liittyen erilaisiin lasten sieppauksiin. Sieppausten uhrit olivat usein todella kauniita ja hoikkia. Uutisissa kerrottiin, kuinka sieppauksen kohteeksi joutuneiden ruumiita oli löydetty metsistä ja niissä näkyi raiskauksen jälkiä ja monia muita vakavan oloisia pahoinpitelyistä koituvia ruhjeita. Kampusch ei olisi ikinä uskonut, että juuri hän olisi joutunut sieppauksen kohteeksi, koska silloin hän oli ylipainoinen ja kuvaili hiuksiaan ruskeiksi tasaisen otsatukan kera. Toisin kuitenkin kävi.

Kampusch joutui olemaan kahdeksan ja puoli vuotta vankina eristyksissä ulkopuolisesta maailmasta 2.3.1998 - 23.8.2006. Noin kuuden vuoden päästä sieppauksesta hän kuitenkin pääsi hetkeksi pois tyrmästä ja tajusi, kuinka kaukana hän oikeasti oli ollut todellisesta elämästä ja mietti, etsisikö kukaan häntä enää ja kaipaisiko hänen äitinsä oikeasti häntä vielä, sillä Priklopil oli uskotellut hänelle vuosien varrella että kukaan ei enää kaivannut häntä. Kampuch kuitenkin piti päänsä ja piti kiinni ajatuksesta, että hän oli yhä olemassa ja hänet muistettiin vielä. Kaikki nuo vuodet hän sieti karmivaa kidutusta, jota ei varmasti kovinkaan moni olisi sietänyt ja nyt hän kertoo tämän tarinansa kyseisen teoksen muodossa. 

Teoksesta saa esille raakoja asioita ja nuorempana en olisi ollut valmis lukemaan kyseistä kirjaa. Sieppaaja Priklopil oli psykologisesti sairas. Jos Kampusch ei totellut Priklopilin käskyjä, saattoi tämä noin vain pahoinpidellä Kampuschia ja pitää häntä nälässä. Hän laihtui vankiaikanaan hyvin paljon ja oli joskus jopa lähellä nälkäkuolemaa. Hän sai pahoja ruhjeita ympäri kehoaan pahoinpitelyistä ja jopa joitakin luita saattoi joskus olla murtuneena.

     

Koskaan ei saatu varmaa selvyyttä, että miksi Priklopil sieppasi juuri Natascha Kampuschin, joka oli hyvin erilainen kuin muiden lähellä tapahtuneiden sieppausten uhrit. Priklopil oli psykologisesti hyvin sairas, mutta teolle ei saatu selvyyttä, koska Priklopil teki itsemurhan samana päivänä, kun Natascha oli päässyt karkuun häneltä.

     

Teoksen on pääasiassa kirjoittanut Natascha Kampusch omien kokemustensa perusteella. Kampusch kuvaa tapahtumia omasta näkökulmastaan ja hän on ainoa, joka ne pystyy todistamaan. Hän oli ainoa Priklopilin kanssa, jotka tiesivät, että hän oli Priklopilin sieppauksen kohteena ja mitä kaikkea Priklopil oli hänelle aiheuttanut. Priklopililta ei saa todisteita tapahtumista hänen itsemurhansa takia ja lisäksi luultavasti kukaan muu ei tiennyt Priklopilin suunnitelmista ja niiden toteuttamisesta. Teos on tosielämästä kertova tarina, joka kertoo siis Natascha Kampuschin sieppauksesta ja hänen tuskallisista vuosistaan sieppaajansa vankina. Teksti on helppolukuista ja se sisältää joitakin puhekilessä käytettyjä pätkiä, mutta on kuitenkin pääasiallisesti selkeää kirjakieltä.

Kirja on mielestäni todella hyvä sillä on hienoa, että Kampusch on pystynyt tuomaan esille koko tarinan. Hän oli kuin olikin tarpeeksi vahva paljastamaan yksityiskohtaisesti koko vankeusaikansa, joka tietysti jätti hänen sisälleen tietynlaisen pysyvän vankilan. Psykologisesti nuo vuodet siepattuna aiheuttivat hänelle pysyviä traumoja, joita hän todennäköisesti vieläkin ja koko loppuelämänsä joutuu käymää läpi. Kahdeksan ja puoli vuotta sieppauksen uhrina psykopaatin kotona ei todellakaan ole ollut helppoa aikaa. Itse opin kirjasta uutena asiana ainakin se, että Kampusch oli todella vahva ikäisekseen ja maailma on kaikkea kamalaa täynnä.

     

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat siis tietysti kiinnostuneita tästä Kampuschin tapauksesta tai muuten vain haluavat lukea todellisia tarinoita ihmisten koettelemuksista elämänsä varrella. Itse pidin kirjasta ja voin sitä suositella, vaikka Kampusch ei todellakaan jättänyt pienempiäkään raakoja yksityiskohtia mainitsematta. kirja sai minut ainakin ajattelemaan, että maailma on aina raaka ja minä hetkenä tahansa se voi kääntyä aivan ylösalaisin. Kiitokset tästä Natascha Kampuschille, kun on päättänyt kertoa ja julkaista tarinansa.