Luin Jare Tiihosen elämänkerran Musta lammas. Kirjan on kirjoittanut
Mikko Aaltonen ja se on julkaistu vuonna 2016.
Kirjan kansi on yksinkertainen ja selkeä. Kannessa
oleva Tiihosen eli ”Cheekin” kuva antaa kasvot teoksen päähenkilölle, mikä
helpottaa kirjan lukemista. Kirjasta löytyy myös muutaman aukeaman verran kuvia
ajoilta, joista kirja kertoo ja joita se käy läpi. Kuten kansikuva, myös
kuvituskuvat auttavat luomaan tapahtumista selkeämmän kuvan. Visuaalisesti
kirja on melko yksinkertainen. Kuvia on vähän ja tekstin ulkonäkö on
pelkistetty. Sivujen alakulmaan on kirjoitettu laulun sanoja, jotka liittyvät
kyseiseen hetkeen. Ne auttavat ymmärtämään sanoituksia paremmin. Kappaleiden
välissä on painettu Cheekin levyltä tuttu alpha omega –logo.
Teoksen aihe on hyvin laaja ja se käsittelee
pitkällä aikavälillä tapahtuneita asioita. Kerronta pysyy kuitenkin aiheessa ja
se on rajattu onnistuneesti. Tekstissä tulee ilmi tärkeät käännekohdat sekä
asiat, jotka johtivat asioiden tapahtumiseen. Tekstin asiat siis liittyvät
toisiinsa oleellisesti ja vievät kerrontaa eteenpäin. Tapahtumat on kerrottu aikajärjestyksessä
ja tärkeimpiä tapahtumia on kuvailtu eniten. Kirjan aloituksessa teksti menee
suoraan aiheeseen, minkä takia kirjaan on aluksi hankalaa päästä mukaan. Kirja
päättyy nykyhetkeen ja sen lopetus jää hieman avoimeksi.
Koska teos on elämäkerta, se antaa tietoa
kirjoittajan elämänvaiheista, ajatuksista sekä tapahtumien syistä ja seurauksista.
Kirjan kirjoittaja Cheek oli minulle ennestään melko vieras, joten sain kirjan
kautta uutta tietoa hänen nuoruudestaan, ajatuksistaan sekä siitä, miten hän on
päätynyt tämänhetkiseen asemaansa. Kirjassa on kerrottu rehellisesti kaikki
riidoista ja tappeluista epävarmuuteen ja pelkoon. Uutta tietoa oli Cheekin
nuorena kokemat menetykset ja vastoinkäymiset. Ennestään tuttua taas oli
esimerkiksi Cheekin kamppailu mielenterveyden kanssa. Nämä ja monet muut asiat
auttoivat ymmärtämään muun muassa sen, kuinka paljon työtä ja uhrauksia Cheekin
uran taustalla on ollut ja miten ne ovat vaikuttaneet häneen.
Tiihonen kertoi teoksessaan avoimesti tietoja
elämästään sekä kokemuksistaan. Kirjan kautta hänestä sai inhimillisemmän kuvan.
Tiihonen kirjoittaa aiheesta omasta näkökulmastaan kokemansa pohjalta.
Teoksen päälähde on Tiihonen itse. Toisaalta myös
Tiihosen läheiset ovat kirjassa kertoneet omia näkemyksiään tapahtumista. Tämä
lisää kerronnan ja teoksen luotettavuutta. Koska teos kuitenkin on kirjoitettu
valtaosin Tiihosen näkökulmasta, on faktan ja mielipiteen erottaminen hankalaa.
Tarkat kuvailut ja yksityiskohdat kuitenkin kertovat tapahtumien
todenmukaisuudesta.
Teos tuo vahvasti esiin sen, kuinka tärkeiden
asioiden ja tavoitteiden eteen on tehtävä töitä. Kirjassa kerrotaan, kuinka
Tiihonen kiinnostui rap-musiikista jo nuorena, ja koska rap-musiikki ei siihen
aikaan ollut suosittua, hän joutui seuraamaan unelmaansa yksin.
Kirjassa käytetty kieli on melko neutraalia,
vaikka mukana on käytetty myös esimerkiksi kirosanoja osana tapahtumien
kerronnassa. Kirjassa on myös paljon rap-musiikkiin liittyviä sanoja ja
termejä, jotka eivät välttämättä avaudu lukijalle, kuten esimerkiksi ”biitti-cd”.
Kirjan kohderyhmä on Cheekin elämästä ja urasta kiinnostuneet lukijat. Kirjassa
kerrotaan paljon taustoja sekä selvennetään asioita, jotka eivät välttämättä
ole tuttuja kaikille lukijoille. Voisin suositella kirjaa luettavaksi kaikille,
jotka ovat kiinnostuneita Cheekin tarinasta; siitä mistä hän on aloittanut ja
mitä kautta hän on päätynyt nykyiseen suosioonsa.
