Tietokirjaesittely

Jare Henrik Tiihosen matka

Luin ”Cheekin” eli Jare Henrik Tiihosen elämänkerran nimeltä Musta lammas. Kirja on julkaistu vuonna 2016 ja sen on kirjoittanut Mikko Aaltonen.

Mielestäni teoksen kansi on havainnollistava, sillä siinä on Tiihosen oma kuva ja hänen nimikirjaimet. Etukannen mustavalkoisuus luo intensiivisen kuvan teoksesta. Teokseen on laitettu myös kuvia Tiihosen lapsuudesta ja nuoruudesta. Kuvien merkitys piilee kuitenkin tapahtumissa, joita kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti. Kirjassa on myös käytetty kappaleiden väleissä tuttua alpha omega -logoa.

Teoksen aihetta ei ole rajattu kauheasti, koska se olisi vaikeaa näin laajassa kokonaisuudessa. Kuitenkin kirja pysyy koko ajan Tiihosen elämässä, mikä on hyvä. Vaikka aiheet vaihtelevat, tekstin asiat liittyvät kuitenkin toisiinsa. Rakenne on jäsennelty Tiihosen lapsuuteen, nuoruuteen ja aikuisuuteen. Tässä välissä Tiihosen elämässä on ehtinyt tapahtua paljon. Kirjan aloitus menee aika nopeasti. En heti ymmärtänyt, mistä teos alkaa. Lopetus sen sijaan tiivistää koko elämänkerran ja kertomukset palaavat nykyaikaan. Tiihosen ura saatetaan loppuun ja hänen imagonsa tulee päätökseen.

Teosta lukiessani opin uusia faktoja Tiihosen elämänvaiheista ja tapahtumista. Esimerkiksi olen ollut Cheekin konsertissa, mutta olen ainoastaan kuullut osan tarinasta. Enhän ole voinut tietää, miltä artistista on tuntunut lavan takana. Teoksen myötä opin kuulemaan toisen puolen samasta tarinasta. Kirjaa lukemalla opin myös tuntemaan lisää samasta kotikaupungista tulleesta räppäristä, kuin minä. Tiihosella on artistiuran alkamisesta asti ollut kaksi roolia. Tämän huomaa jo kirjan takakannessa olevasta tekstistä Kaikki tietävät Cheekin. Kukaan ei tunne Jarea.

Kirjassa oli kuitenkin tuttuakin tietoa, kuten kappaleiden julkaisuhetket. Olin itsekin linjoilla odottamassa uusia kappaleita. Teos ei kuitenkaan muuttanut käsitystäni Tiihosesta tai hänen musiikistaan. Ennen kirjan lukemista pelkäsin, että käsitykseni räppäristä muuttuisi, enkä enää kuuntelisi hänen musiikkia samoilla korvilla. Päinvastoin aloin arvostaa Tiihosta vielä enemmän.

Teoksen kirjoittaja Aaltonen on pysytellyt poissa julkisuudesta kirjan tekovaiheessa. Kirjoittaja kuitenkin tuntee nyt Tiihosen paremmin, kuin räppärin oma äiti. Kirjoittaja tarkastelee aihetta Tiihosen näkökulmasta, sillä onhan kyseessä Tiihosen elämänkerta.

Teos on mielestäni luotettava, sillä Tiihosen omat kerronnat nuorisoajan tapahtumista on vahvistettu visuaalisesti ja muiden kanssaeläjien kautta. Teoksen päälähteenä kuitenkin toimii Tiihonen yksin. Mielestäni Tiihonen erottelee faktat ja mielipiteet hyvin. Hän kertoo kirjassa suhteessa enemmän mielipiteitä, kuin faktaa. Kirjoittaja Aaltonen antaa tasapuolisen kuvan Tiihosesta, sillä räppäri on itse halunnut kertoa kaikki synkimmätkin tapahtumat elämänsä varrelta. Näin ollen kirjoittajalla ei ole mitään salattavaa. Teos heijastaa myös Tiihosen arvoja, joista mielestäni tärkeimpiä oli perhe ja ystävät. Kirjassa käytetään kirosanoja, joten kieli ei ole kovin neutraalia.

Kirjan kohderyhmä on mielestäni laaja. Kirja sopii kaikille, joita kiinnostaa Tiihosen tie huipulle. Itse en ensin ajatellut lukevani tätä kirjaa ollenkaan, mutta heti kun tuli tehtävänanto tietokirjan lukemisesta, tiesin heti minkä valitsisin. Suosittelen kirjaa kaikille.

                                                                      Fanny Karvonen