Makwan Amirkhani

Kirja on julkaistu tammikuussa 2017. Kirja kertoo suomalaisen vapaaottelijan Makwan Amirkhanin vaikeasta elämästä. Kirja sisältää vain 176 sivua ja kirjan on kirjoittanut Mari Sainio. 

Kirjan kansi on saman tyyppinen kun yleensäkin elämänkerroissa. Eli lähikuva päähenkilöstä, eli tässä tapauksessa Makwan Amirkhanista. Kansi on hieman synkkä, sekä siinä näkyy Amirkhanilla olevan kyynel poskella. Se kertoo mielestäni siitä, että kirjassa on paljon synkkää sisältöä ja sen, että Makwanilla on ollut rankka elämä. Teoksessa vähän väliä on kuvia Makwanista eri-ikäisenä. Kuvissa vierailee myös hänelle läheisiä ihmisiä, kuten hänen äitinsä, joku sisaruksista tai kavereista. Niillä halutaan mielestäni halutaan näyttää minkänäköisiä kukakin on tai oli, sillä ihmisen kuvaileminen ulkonäöllisesti on vaikeaa siten, että lukija saisi hyvän mielikuvan. Muita visuaalisia keinoja tekstin ja kuvien lisäksi ei ole. Taittoasu kirjassa on pätevä ja selkeä mielestäni kirjassa.

Kirjan rakenne on suurimmaksi osaksi selkeää, mutta välillä tuntui, että asioita kerrotaan myöhemmin kuin ne olisivat voitu kertoa. Välillä kirjassa hypättiin monta vuotta joko taakse- tai eteenpäin. Aihe on rajattu niin hyvin, kun sen vain voi. Turhaa selittelyä aiheen ulkopuolelta ei juurikaan ole, kuten ei elämänkerroissa kuuluisikaan olla. Aihe on hyvin tarkasti hänen elämästään vauvaiästä lähtien. Välillä toki kerrotaan lyhyesti mitä hänen läheisilleen oli tapahtunut, mutta niihin ei takerrettu millään tavalla, vaan tämän jälkeen usein kirjassa kerrottiin miten Makwan reagoi asiaan. Asiat kirjassa liittyvät toisiinsa toki sillä tavalla, että kaikki kertoo hänen elämästään. Yhdessä kappaleessa kerrottiin aina jostain tietystä tapahtumasta ja näin kirja eteni. Kuten jo mainitsin kirja ei edennyt mielestäni täysin johdonmukaisesti, sillä perättäiset kappaleet eivät aina liittyneet toisiinsa millään tavalla. Aloitus kirjassa oli heti mukaansa tempaiseva. Loppu tuli ehkä vähän yllättäen, sillä selkeää lopetusta ei oikeastaan ollut.

Kirjassa saa tietoa Makwanin elämästä, sillä hän kertoo yksityiskohtaisesti ajastaan Suomessa. Saa myös tietoa hänen läheisistään siinä samalla sekä sen ajan Suomesta. Esimerkiksi Vaasasta kerrotaan paljon kaikkea tietoa, joka yllätti minut kyllä aikalailla täysin. Myös kamppailulajeista kuten painista saa tietoa hyvin ja siitä millaista on kunnon urheilijan elämä. Vanhaa tuttua tietoa minulle oli kirjassa hänen UFC-ottelunsa, sillä aloin seuraamaan häntä, kun hän teki sopimuksen UFC:n kanssa. Hänen kaikki aikuisiän ottelunsa olen nähnyt. Uutta tietoa oli kyllä täysin tämä hänen rankka lapsuutensa ja se millainen persoona hän on. Kirjan myötä aloin arvostamaan häntä edistäkin enemmän ja katson kyllä miestä korkealle ylöspäin. Hänen tarinansa kyllä upposi minuun täysin.

Kirjoittaja Mari Sainio kertoo asiat selkeästi ja helppolukuisesti. Ei ollut varmasti helppoa koota tätä kirjaa ja sen huomaa ehkä juuri siitä, ettei mielestäni johdonmukaisuus kirjassa ole mitään erittäin mallikasta. Asiantuntemusta varmasti on ja uskon hänen olevan luotettava, sillä kirjassa on Makwanin oma kertomaa tietoa lähestulkoon kaikki. Tuskin kirja olisi näin suosittu, jos kirjailija olisi keksinyt omiaan sinne. Kirja kerrotaan Makwanin näkökulmasta ja se on mielestäni hyvä juttu.

Kirjan lähteenä on toiminut varmaankin aikalailla pelkästään Makwan, ehkä jokunen läheinen on jotain hänen lapsuusvuosistaan tarinaan kertonut, mutta pääosin hän itse sanellut tarinansa. Uskon, että tieto on luotettavaa ja pahastuisin kyllä, jos kuulisin ettei tieto ole luotettavaa. Pidän kuitenkin tietoa täysin vedenpitävänä. Fakta tietoja ja Makwanin omia mielipiteitä esiintyy paljon tekstissä, mielipiteitä asioista vielä enemmän, mutta ne ovat erotettavissa toisistaan hyvin. Vanhentunutta tai puolueellisia asioita ei ole esitetty faktatietona, mutta hänen mielipiteissään esiintyi kyllä puolueellisia kommentteja, esimerkiksi ruotsalaisista. 

Kirjassa esiintyy paljon Makwanin arvostamia asioita ja taitoja. Hän arvostaa paljon perhettään ja läheisiä kavereita. Hänen arvostaa myös ihmisiä, jotka tulevat hänen perheensä kanssa toimeen. Melkein tärkeimmäksi arvoksi nostaisin käytöstavat, joita hän painottaa läpi kirjan. Hän ei erityisesi arvosta rahaa tai myöskään ihmisiä, jotka väheksyvät tai kiusaavat toisia eikä tosiaankaan rasismia, sillä on joutunut itse pienenä sen kohteeksi. 

Kieli ei ole täysin neutraalia, vaan esimerkiksi kirosanoja tai muita hieman sopimattomia sanoja ilmenee kirjassa, mutta ne tekevät kirjasta värikkään mielestäni. Välillä ilmenee jonkinnäköistä erikoissanastoa, esimerkiksi urheilusta.

Kohderyhmää ei erityisesti ole mielestäni, sillä tämä on mielestäni niin urheilijoille, kun muillekin suunnattu kirja. Suosittelen kirjaa kaikille yläasteiästä ylöspäin, sillä tämä kirja on erityisen kiinnostava mielestäni. 

                                          

Tietokirjaesitys

RONALDO elämäntarina - LUCA CAIOLI

Luin elämänkerran Ronaldosta, joka on portugalilainen jalkapallonpelaaja. Kirjassa kerrotaan tapahtumia Ronaldon lapsuudesta ja hänen jalkapallo urastaan. Kirjan on kirjoittanut Luca Caioli.

Ulkoasu

Kirjan kannessa seisoo itse Ronaldo, joka on nostanut molemmat kätensä kohti taivasta. Hänellä on päällänsä Real Madridin valkoinen pelipaita ja valkoiset shortsit, joissa komeilee legendaarinen numero 7. Kirjan kantta jo katsellessa voi päätellä, että Ronaldo saattaa olla ylimielinen. Kirjassa kuitenkin avataan sitä miksi Ronaldolla on hieman ylimielinen asenne.

Kirjan kertomus

Kirja alkaa Ronaldon lapsuudesta. Ronaldo syntyi Madeiralla, joka on Portugalin omistama pieni saari Atlantin valtamerellä. Ronaldo tuli vähävaraisesta perheestä. Perhe asui pienessä talossa. Ronaldo kuitenkin kiinnostui pienenä jalkapallosta ja alkoi potkimaan ja kantamaan sitä aina mukanaan. Hän pelasi kavereidensa kanssa tiellä, mutta myöhemmin hän pääsi aloittamaan Madeiran nuorten joukkueessa. Ronaldon tullessa teini-ikään hänen taitonsa olivat uskomattomat ja hän pääsi pelaamaan aina itseänsä vanhempiensa kanssa. Kun Ronaldossa nähtiin todellisia kykyjä hänet otettiin Portugalin pääkaupunkissa olevaan nuortenjalkapallojoukkueeseen Lisaboniin Ronaldon vaikeinta aikaa oli se kun hän joutui lentämään kauas pois hänen perheestään. Ronaldo selätti silti vaikeutensa ja pääsi Lisabonin miesten joukkueeseen. Siellä hän pelasi loistavan kauden ja hänet ostettiin Englannin huippujoukkueeseen Manchester Unitediin. Sieltä Ronaldon ammattilais ura lähti käyntiin. Lopun tarinasta saa selville lukemalla.

Rakenne

Kirjan teksti oli helppolukuista ja kirja ei ollut sekava. Kirjassa kerrottiin Ronaldon elämästä hyvin aikajana tyyppisesti. Ronaldo kirja oli kirjoitettu siten, että jalkapallosta tietämätönkin tajusi. Asiat oltiin selitetty hyvin.

Lopuksi

Suosittelen kirjaa jalkapallosta kiinnostuneille, mutta myös muille jotka ovat kiinnostuneita Ronaldon elämästä. Oma mielipiteeni kirjasta oli että Ronaldon elämänkerta oli niitä ainoita kirjoja joita jaksoi lukea ja olla kiinnostunut aidosti mitä kirjassa tapahtui. Kirja oli välillä niin koukuttava, että ajantajukatosi kokonaan. 

Tietokirjaesittely

Hanhien herra: mies joka muutti hanhien matkassa

Hanhien herra: mies joka muutti hanhien matkassa on William Lishmanin kirjoittama tietokirja, jonka Otava on julkaissut suomeksi vuonna 1997. Englanninkielinen alkuteos Father Goose julkaistiin vuonna 1995.

Kansikuvassa näkyy hanhiaura sumuisen metsän yllä. Kuvan on ottanut Joseph Duff lentokoneesta käsin, yhdellä monista lennoista Lishmanin ja hanhien seurassa. Kirjassa on runsaasti kuvia hanhista sekä Lishmanin tekemistä veistoksista. Kirjan pääpaino on juuri näissä aiheissa.

Teksti on aseteltu keskustapainotteisesti lähelle keskitaitosta. Sisältö on jaettu 14 lukuun, esinäytökseen ja lyhyeen lopetukseen. Sisällysluetteloa ei ole. Kuvat on sommiteltu huolimattoman oloisesti sivun reunoihin ja tekstiin nähden. Kuvateokseksi suurin osa kuvista on huonolaatuisia.

Hanhien herrassa Lishman kertoo pääasiassa omasta elämästään. Suuret aihekokonaisuudet ovat hänen nuoruutensa, uransa taiteilijana sekä lentokone- ja hanhiharrastus, joista myöhemmin kasvoi suuri intohimoprojekti.

Kirja alkaa Lishmanin kirjoittamalla runolla Hanhien matkaansaatto. Runosta heijastuvat selvästi Lishmanin syvä kunnioitus luontoa kohtaan sekä puhdas ihailu, jota linnut hänessä herättävät. Koko kirja onkin kirjoitettu juuri tällaisesta luonnon ainutkertaisuutta korostavasta näkökulmasta. Runoa seuraava esinäytös kertoo Lishmanin yksittäisestä yrityksestä saada hanhet lentämään lentokoneensa perässä. Toisessa luvussa selitetään lintujen muuton biologisia taustoja, kuten syitä, miksi linnut muuttavat, sekä erilaisia kykyjä, joita linnuille on kehittynyt muuttoa varten. Toisessa luvussa myös mainitaan ensimmäisen kerran trumpettijoutsenet ja -kurjet, jotka ovat molemmat uhanalaisia lintulajeja, juuri siitä syystä, että niiden muuttoreitit ovat tuhoutuneet, pääasiassa ihmistoiminnan seurauksena. Seuraavissa luvuissa Lishman kertoo elämästään loogisesti kronologisessa järjestyksessä. Lintujen muuttoon ja hanhiin palataan uudestaan luvussa kuusi, jossa Lishman aloittaa hanhiprojektinsa. Lishmanin ja hänen yhteistyökumppaniensa tavoitteena oli kasvattaa hanhia ja opettaa ne muuttamaan etelään. Jos he onnistuisivat, he voisivat tehdä saman trumpettikurjille ja -joutsenille ja tällä tavalla auttaa lajeja selviämään hengessä.

Kirjan kirjoittamisen hetkellä Lishman ei ollut yrittänyt lentää muiden lintujen kuin hanhien kanssa, mutta kirjan viimeisillä sivuilla hän suunnittelee uusia kokeita innolla. 

Kirja tarjoaa monipuolisesti tietoa Lishmanin elämästä henkilönä, sekä hänen uraa uurtavasta työstään lintujen parissa. Itse olin hädin tuskin kuullut Lishmanista, mutta kirjan lukemisen jälkeen tuntuu siltä, ettei enempää ole mahdollista tietää.

Lishman ei ole koulutukseltaan biologi eikä eläintieteilijä, mutta hän on työskennellyt vuosia luonnontieteilijä Bill Carrickin kanssa, joten uskon, että kirjassa on faktat kunnossa. Lähdeluetteloa ei ole erikseen koottu, mutta leipätekstissä on viittauksia muiden tekemiin tutkimuksiin esimerkiksi nobelisti Konrad Lorenzin tutkimukseen hanhien leimautumisesta. Varmistetut faktat ovat selkeästi erotettavissa vielä keskeneräisitä ja epävarmoista teorioista. Kirja on yli 20 vuotta vanha, joten on todennäköistä, että tieto lintujen leimautumisesta ja muutosta on tarkentunut ja trumpettikurki- ja -joutsenkantojen elinvoimaisuudesta kerrotut luvut ovat vanhentuneet.

Kohderyhmänä ovat biologiasta ja etenkin linnuista kiinnostuneet ihmiset. Kirja on suunnattu tavallisille ihmisille, eikä alan asiantuntijoille, joten erikoissanastoa ei käytetä. Kaikki luonnontieteisiin liittyvä on kirjoitettu helppotajuiseksi, eikä kirjasta nauttiminen vaadi yleissivistystä kummempaa biologian osaamista.

Suosittelen kirjaa sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita lintujen leimautumisesta ja muutosta sekä sellaisille, jotka ovat joskus kuulleet Lishmanista ja se on herättänyt mielenkiinnon.

Tietokirjaesittely

Kirja

Luin tietokirjan ”Elämän kehitys – Tiedon maailma”. Kirjan toimittaja on Nielsen Lotte Juul ja kirjoittajat ovat Rasmus Kragh Jakobsen, Gorm Palmgren, Anders Priemé, Helle Stub ja Lars Thomas. Kirja julkaistiin vuonna 2008. Kirja kertoo pääasiassa nimensä mukaan elämän kehityksestä eli evoluutiosta. Kirja käy läpi elämän synnyn ja evoluution, jonka jälkeen se kertoo eläimistä, ihmisestä sekä lopussa kuvailee elämää avaruudessa.

Ulkoasu

Kirjan kansi kertoo mielestäni todella paljon kirjan sisällöstä ja on muutenkin hyvin tyylikäs. Kannessa näkyy useita kuvia liittyen elämään ja evoluutioon, mutta näyttävimpänä on kuva sammakon munista jotka kuvaavat evoluutiota omalla erityisellä tavallaan. Kirja on visuaalisesti todella monipuolinen ja tyylitelty.  Jokaiselta sivulta löytyy paljon hienoja ja hahmottavia kuvia, jotka auttavat lukijaa aiheessa. Suuret kuvat eivät kuitenkaan syrjäytä tekstiä ja niillä on aina selventävä kuvateksti liittyen kuvaan. Taittoasultaan tietokirja on pystykantinen. Koska tietokirja perustuu Tieteen Kuvalehteen sen aukeamien ulkoasu sekä rakenne muistuttaa erittäin paljon Tieteen Kuvalehden lehtien rakennetta.

Rakenne

Teoksen aihe ”Elämän kehitys” on avonainen ja vaikea rajata, mutta kirjailija on kuitenkin suoriutunut rajaamaan aiheen kirjassaan hyvin. Kirja on jaettu selvästi seitsemään pääosaan jotka kertovat mm. elämästä aikojen alusta, elämän synnystä ja osista, evoluutiosta, eliöistä, ihmisestä ja elämästä avaruudessa. Tekstin asiat liittyvät toisiinsa melkein aina eikä aiheesta mennä liian etäälle.

Tietoaines

Kirjassa esiintyy monia tieteenaloja kuten biologia, genetiikka, tähtitiede sekä geologia. Kirjasta saa todella paljon tietoa kaikista näistä aineista, sillä nämä kaikki tieteenalat liittyvät samalla toisiinsa ja pääasiassa elämään. Minua muutenkin kiinnostaa biologia, joten olen opiskellut biologiaa jo ennestään. Vaikka useammat aiheet ovat minulle jo ennestään tuttuja, kirja silti toi esiin monia faktoja ja asioita aiheesta joita en ennen tiennytkään, joten minulle kirja ei ollenkaan ollut toistuva. Kirjassa myöskin esiintyy monen monia erikoisia sanoa liittyen biologiaan, mutta ne selitetään todella hyvin kappaleessa ja jopa takakannen "avainsanat" aukeamalla.

Luotettavuus

Teoksen leipäteksti on erittäin vakuuttavaa eikä sitä lukiessa ole ollut mitään epävarmuutta. Vakuuttuvuuteen vaikuttivat monet asiat: oikeat valokuvat aiheesta, tekstin vakavuus ja informatiivisuus, suuri määrä lähteitä kuvista sekä tekstistä, toisten kuuluisiin tutkijoihin ja tieteilijöihin viittaaminen ja heistä kertominen. Vakuuttuvuuteen liittyy myöskin se, että tietokirja perustuu Tieteen Kuvalehteen, joka tunnetaan yhtenä vakuuttavimmista tiedelehdistä Suomessa. Tietokirjan tekstin luotettavuutta kuitenkin heikentää jonkin verran yksi tärkeä asia. Teoksen uutuus. Teos on painettu kymmenen vuotta sitten, mikä ei ole kauhean pitkä aika, mutta se kuitenkin voi vaikuttaa.

Kirjoittajat

Tietokirjan kirjoittajista mainittiin kirjassa vain kerran, jolloin kerrottiin vaan kirjan tekijät, joten minun piti mennä katsomaan kirjoittajia netistä. Huomasin heistä ainoastaan sen että he ovat melkein kaikki tutkijoita ja, että kaikki kirjan kirjoittajat ovat kirjoittaneet koko Tiedon maailma kirjasarjan.

Lopetus 

Tietokirjan kohderyhmään sopii mielestäni kaikki vähintään lukiolaisista vanhuksiin. Mielestäni tietokirja käyttää liian monimutkaista kieltä yläkoululaisille, joten heille kirjan luku olisi hieman vaikeata. Suosittelen tietokirjaa biologiasta kiinnostuneille ja varsinkin lukiolaisille.                                                                                                                                                   

Tietokirjaesitys

Elämäni Gangsterina - Marko Lönnqvist

Luin tietokirjanani elämänkerran Marko Lönnqvististä, entisestä jengiläisestä ja rikollisesta. Kirja kertoo Lönnqvistin entisestä elämäntavasta ja siitä, kuinka hän erosi jengistänsä. Kirjan on kirjoittanut Lönnqvist itse ja sen on toimittanut rikostoimittaja Jarkko Sipilä.

Kirjan ulkoasu ja rakenne:

Ottaessani kirjan käteen ensimmäistä kertaa, kiinnittyi katseeni heti kansikuvaan jossa seisoo iso, lihaksikas mies eli Lönnqvist itse. Kirjan kansi on mustavalkoinen, ja ainoa väritetty kohta on kirjan nimi. Lönnqvistin takana on haalealla jengiliivi hänen entisen jenginsä logolla varustettuna. Tällä on saatettu haluta viitata siihen, että entinen jengielämä on nyt takanapäin. Takakannesta löytyy kuva vankilan portista. 

Kirja kertoo Lönnqvistin elämästä lapsuudesta siihen asti, kun hän lopetti rikollisenuransa. Kirja alkaa vuodesta 2012, mutta hyppää sen jälkeen hänen lapsuutensa jatkaen kertomalla hänen elämänsä tärkeimpiä tapahtumia vuosien varrella. Kirja siis kertoo hyvin millainen ihminen Lönnqvist on, jotta lukija voisi tutustua, ja jopa ehkä samaistuakin häneen. Lopussa Lönnqvist kertoo siitä, miten aikoo elää elämäänsä vapaana miehenä, ja se sitoo hyvin kirjan tarinan loppuun.

Tieto kirjassa sekä kirjoittajasta

Lönnqvist kertoo kirjassa tavallisesta jengielämästä sekä on liittänyt myös mukaan sanaston, joka selittää minkälaista kieltä jengielämään kuuluu. Kirja avartaa paljon minkälaista olisi olla osa jengiä tuoden jengielämän tavallisen ihmisen tasolle, helpottaen niiden ymmärtämistä ja vähentäen ennakkoluuloja jengiläisiin osoittamalla että hekin ovat ihan tavallisia ihmisiä. Kirja myös kertoo hyvin väkivaltaisista sekä rikollisista toimista, kuin ne olisivat arkipäivää jokaikiselle ihmiselle. Itse tiesin jo entuudestaan mm. tv-sarjoista muutamia slangisanoja, mutta opin myös monta uutta kirjan sanastosta. Sain myös uuden käsityksen jengiläisyydestä ja sen ulottuvuuksista ja erilaisista rooleista jengin sisällä.

Teksti tuo hyvin esiin Lönnqvistin omaperäisen huumorintajun sekä osoittaa sen, miten hänen ajattelutapansa eroaa minun omastani. Lönnqvist kertoo myös hyvin yksityiskohtaisesti omista kiinnostuksen kohteistaan, kuten esim mm. painojen nosto. Tottakai kirja on myös kirjoitettu yhden ihmisen näkökulmasta, joten se saattaa kuvata joitakin yksityiskohtia siten miten kirjoittaja on ne itse nähnyt. Asiantuntemusta Lönnqvistillä löytyy selvästi jengihommista, -rutiineista sekä urheilusta. Kirja luo siis kuvan ihan tuiki tavallisesta ihmisestä, jonka ammattina on rikollisuus. 

Luotettavuus

Lönnqvistin luotettavuuden voi helposti kyseenalaistaa hänen menneisyytensä takia. Taparikollisen maine ei yleensä ole hyvä, mutta onneksi kirja olikin vain hänen elämänkertansa. Jotkin kirjan kohdat olisivat varmastikin erilaisia, jos kirjoittajana olisikin ollut esim. Lönnqvistin entinen jengitoveri Janne Nacci. Kirja antaa siis vain yhden näkemyksen kaikista tapahtumista joista se kertoo, yleensä tuoden Lönnqvistin itse hyvään valoon. Lönnqvistin tekstistä myös huokuu vihaa joitakin kirjan ihmisiä kohtaan heidän erimielisyyksiensä vuoksi.

Kokoaminen

Mielipiteeni kirjasta on siis erittäin positiivinen. Lukukokemus oli mukava, seassa oli huumoria sekä myös kiinnostavia tarinoita. Kirja on selvästi kirjoitettu aikuiseen makuun ja mielestäni se sopisi melkein kenelle tahansa teinistä aikuiseen. Teksti on hyvin helppolukuista, sisältö mielenkiintoista sekä se avaa verhon rikolliseen elämäntapaan jota moni kansalainen ei tunne.

Taistelu syömishäiriötä vastaan

Luin Teoksen Syö tai Itke ja Syö. Kirja kertoo Sanna Hälvän kokemuksen anoreksian eli mielenterveys sairauden, joka näkyy fyysisesti syömättömyytenä. Kirjan on kirjoittanut Hälvä itse ja hänen yksi hoitajistaan Erja Vanhala. Kirja on ilmestynyt vuonna 2012 noin kymmenen vuotta Hälvän anoreksian alkamisen jälkeen. 

Kirja on ulkonäöllisesti hyvin yksinkertainen. Taustaväri on eleetön valkoinen ja keskellä kantta on puoli-täysi maitolasi. Maitolasin päälle on kirjoitettu isolla fontilla kirjan nimi Syö tai Itke ja Syö. Otsikosta välittyy ajatus, kuinka vastenmielistä syöminen anorektikolle on. Syö, on vielä korostettu punaisella, jotta syömisen merkitys ei jää epäselväksi. Tekstissä itsessään ei juurikaan ole kuvia. Teksin lukemisesta mielekkäämmän, kun sivun tärkein tai ajatuksia herättävin kommentti on nostettu tekstin reunalle. Teksitissä on myös muutamia otteita Hälvä ja hänen äitinsä päiväkirjasta. Faktatiedon tiivistäminen ja listaus ranskalaisilla viivoilla helpottaa huomattavasti asioiden ymmärtämistä.

Toinen kirjoittaja Erja Vanhala on erikoistunut psykiatriseen sairaalan hoitoon ja työskentelee nuorisopsykiatrisella osastolla. Vanhala oli tärkeä hoitaja Sanna Hälvälle, anoreksian parantumisen kannalta. Erja Vanhala on koonnut lähteistä ja omista opinnoistaan anoreksian faktatiedot teoksen alkuun. Sanna Hälvä kertoo oman kokemuksen anoreksian läpikäymisestä. Vanhala on myös haastatellut Hälvän perhettä ja koonnut heidänkin mietteet kirjaan. Loppu puolella kerrotaan vielä tarkemmin Hälvän sairaalahoidosta ja pitkästä kuntoutumisjaksosta. Loppuun Hälvä on vielä kertonut, mitä hänelle kuuluu nyt ja näkyykö entinen syömishäiriö hänen arjessaan. 

Teos antaa paljon faktatietoa anoreksiasta. Faktaa tukee Hälvän omat ajatukset. Teoksessa on käsitelty tarkemmin ne ongelmat ja menetelmät, joita Hälvän polulle sattui. Hän myös ottaa kantaa niiden toimivuuteen. Hälvä kuitenkin mainitsee ihmisten olevan yksilöitä, joille toimii eri metodit. Tiesin etukäteen anoreksisaan sairastumisen syitä ja seurauksia. Anoreksian hoitomenetelmä tuli uutena asiana. Ensin kartoitetaan tilanne esimerkiksi kouluterveyden hoitajalla sen jälkeen aloitetaan avohoito, jossa keskustellan ravinnosta, liikkumisesta ja mielialasta. Jos avohoidossa pelkät keskustelut eivät riitä ja potilas täyttää  valtakunnallisen syömishäiriöin Käypä-hoidon 2009 kriteerit hänet otetaan sairaalaan osasto-hoitoon. Syinä voi olla esimerkiksi vakavat psykiatriset oireet tai somaattinen syy esimerkiksi painon nopea lasku. 

-Sanna Hälvä

Uskoisin kirjan tiedon olevan luotettavaa. Lähteet, jotka kirjan takana oli mainittu vaikuttivat luotettavilta. Molemmilla kirjoittajilla on vielä omakohtaista kokemusta anoreksiaan.Teoksessa mainittiin valtakunnallinen Käypä-hoito2009. Mielestäni näistä on tehty uudempi versio 2015. Uskoisin myös , että kirjassa on muutakin vanhentunutta tietoa toimintatapojen suhteen, koska terveydenhuolto ja lääketiede menevät kokoajan eteenpäin. 

Teoksessa keskityttiin vahvasti hoitomenetelmiin ja  sairaudesta kuntoutumiseen. Hälvän omakokemus oli hyvin kannustava ja toiveita luova niille, jotka kirjaa lukiessa kamppailevat anoreksiaa vastaan.Tahdonvoima ja päättäväisyys olivat Hälvän omassa kokemuksessa merkittävä osa parantumista. Perheen merkitys koettiin myös tärkeäksi ja ennen kaikkea, kuinka anoreksian sairastaminen vaikuttaa koko muuhun perheeseen.

Teoksen monipuolisuus ja monelta kantilta katsominen mahdollistaa lukemisen hyödyn monelle eri tilanteessa elävälle. Hälvän oma kokemus antaa toivoa ja vertaistukea, niille jota itse sairastavat. Sairastavan lapsen vanhemmat voivat saada anoreksiaan eri näkökulmia ja myöskin vertaistukea. Kirjan kieli on  yllättävän helposti ymmärrettävää, vaikka käsitteleekin monimutkaista aihetta. Koska kielikin on helppolukuista ei ole syytä jättää lukematta, jos aihe yhtään kiinnostaa!

Kaikki yhdestä pahasta

Tietokirjaksi luin Apulanta-bändistä kertovan vuonna 2014 julkaistun elämäkertakirjan Kaikki yhdestä pahasta, jonka on kirjoittanut Ari Väntänen.

Kirjan kanteen sisältyy moni kyseiselle bändille ominainen konkreettinen asia; kaksi bändin keulahahmoa, heidän treenihuone, heidän keikoillansakin useimmiten esiintyvä mikrofoni sekä bändin oma logo. Lisäksi kirjan kannesta välittyy bändin omanlainen tunnelma siinä käytettyjen ilmeiden sekä ominaisten pienten yksityiskohtien ja värien ansiosta. Kun kirjan kantta tarkastelee lähemmin, huomaa sen olevan tarkkaan harkittu, juuri tälle kirjalle ja teemalle sopiva. Kirjan kansi luo jo ennen kirjan kansien avaamista rock-henkisen sekä odottavaisen tunnelman kirjan sisällöstä.

Kirjan avatessa ensimmäisellä aukeamalla nähtävissä on vanhoja lehtiartikkeleja sekä pieniä kuvia Apulantaan liittyen. Kyseisenlaisia samankaltaisia lehtiartikkeleja sekä kuvakollaaseja on nähtävissä kirjan tekstin edetessä. Muutamaan kertaan vastaan tulee peräkkäisiä aukeamia, jotka kaikki sisältävät joitakin kuvia bändin keulahahmoista. Lisäksi havainnoillistamiskeinoja kirjassa on aiheeseen liittyen sivuun sisällytetyt vanhat kuvat, sekä laulunsanat aina uuden kappaleen alkaessa. Kuvat ovat hyvin havainnollistavia, jotka luovat samalla kirjan kertovan tekstin ohella oikeanlaista tunnelmaa bändiin ja kirjan teemoihin liittyen.

Aihe on laaja, mutta kirja on hyvin rajattu kappaleisiin, jotka kukin kertovat jostakin tietystä suuremmasta kokonaisuudesta. Usein kirjan kappaleet kertovat jonkin albumin ilmestymisen, sekä sen sisältämien kappaleiden syntytarinoita. Myöskin bändin jäsenten mieleenpainuvimmista keikoista on omia kappaleita. Asioita ei kirjassa kerrota sekavasti päällekkäin, vaan rajataan kuhunkin kappaleeseen sopivasti niin, että pääasiasta saa selvän, eikä asia jää epäselväksi. Kirjan teksti sisältää pääosin bändin ja sen sivuhenkilöiden haastatteluja, jossa he kertovat asian henkilökohtaisin keinoin, joka tietysti tekee tekstistä uskottavamman.

Kirjan koko kerronta alkaa yksinkertaisesti ja selkeästi, samalla hieman taustoja selitellen. Kaikkien tapahtumien alkuperät kuitenkin selitetään niiden kerronnan aikana hyvin ja selkeästi kirjan tekstin edetessä, joten turhia alkuselityksiä ei kirjassa juuri tarvitakaan. Lopetus taas on tehty huomattavasti hyvin harkiten. Muutama viimeinen kappale käsittelee Apulannan lähihistoriaa sekä jonkin verran myös tulevaisuutta. Viimeisiksi lauseiksi kirjassa jää bändin erään jäsenen pohdintaa siitä, minkälainen Apulanta on näinä päivinä, ja miten se tulee vaikuttamaan bändin tulevaisuuteen. Mielestäni tämän tyylinen lopetus on kirjalle juuri oikeanlainen. Suoran kerronnan jälkeen kirjan kerronta päättyy hieman arvoituksellisesti, bändin jäsenten sanoihin.

Kyseisestä bändistä saa kirjan avulla tietää lähes kaiken oleellisen. Kappaleiden ja albumien taustat on selitetty hyvin, myös bändin jäsenten sekä koko bändin syntymisen historiaa saa hyvin tarkasti selville kirjan avulla. Itse olen ainakin suosinut tätä bändiä jo vuosia, tietämättömänä näistä kaikista kirjan sisältävistä tiedoista. Esimerkkinä  monet sivuhenkilöt bändin historiassa, jotka ovat olleet suurina vaikuttajina siihen, miksi bändi on tehnyt tiettyjä valintoja. Sivuhenkilöiden haastatteluja sekä heidän henkilökohtaisia kertomuksia heidän ajoistaan bändissä on jonkun verran, jotka tulivat itselleni samalla yllätyksellisenä, mutta myös mielenkiintoisena sisältönä.

Kirjan kirjoittajasta ei tämän kirjan pohjalta voi oikeastaan sanoa mitään kummallista. Kirjoittajan ääni ei juurikaan kirjassa kuulu, paitsi satunnaisesti kappaleiden alussa. Näiden pienten kirjoittajan äänen sisältävien tekstipätkien osalta kirjoittaja on ammattitaitoinen, ja hän on selvästi ollut kiinnostunut sekä tietoinen kirjoittamistaan aiheista. Näistä tekstipätkistä ei pääse huokuamaan lävitse minkäänlaista epävarmuutta taikka ammattitaidottomuutta, mikä tuo myös todenmukaisuuden tunnetta kirjan tekstiin, ja sen faktoihin. Lisäksi kyseinen kirjailija on ollut ennenkin osana bändien elämäkertakirjojen kirjoittamista, joka tuo myös luotettavuutta hänen tekstiosuuksiinsa sekä tapaan tehdä kirjasta selkeä ja johdonmukainen.

Kirjan läheet ovat suurilta osin ainoastaan Apulanta-bändin sisäisiä. Esimerkkinä monilla sivuilla ilmenevät laulun sanat, jotka ovat ainoastaan peräisin bändin omasta tuotannosta. Myöskin suurinosa tiedoista ja faktoista on peräisin itse bändin henkilöiltä. Lisäksi kirjan lopussa on muutaman sivun mittainen luettelo kaikista näistä lähteistä, joita vähänkään on käytetty hyödyntämään kirjan sisältöä. Faktat ja mielipiteet ovat hyvn erotettavissa toisistaan, eikä asioiden yhteydessä esiinny minkäänlaista sekavuutta.

Kielenkäyttö kirjan koko tekstissä on lähinnä neutraalia, mutta musiikillista erikoissanastoakin löytyy jonkin verran. Kuitenkin epäselvienkin sanavalintojen kohdalla asiaan saa selvyyden aiheen loppua kohden, kun hieman hankalaa sanastoa ja epäselvää asiakokonaisuutta selitetään.

Kohderyhmänä toimii ehdottomasti ihmiset, jotka ovat jollakin tapaa kiinnostuneita siitä, kuinka Apulanta on bändinä päätynyt siihen pisteeseen, jossa on tänä päivänä. Suosittelisin kirjaa luettavaksi myöskin musiikista ja erityisesti Apulannan tyyppisestä suomalaisesta rock-henkisestä musiikista kiinnostuneille. Kirja on selkeä ja helppo lukea, vaikka ei Apulanta-tyyliseen musiikkiin olisi ennen sen tarkemmin perehtynytkään.

Nuoren urheilijan fyysinen harjoittelu

Tietokirjaesittely

Nuoren urheilijan fyysinen harjoittelu

Luin tietokirjan ”Nuoren urheilijan fyysinen harjoittelu”. Teoksen on painanut WSOYpro OY vuonna 2010.  Kirjan kannessa on nuori jalkapalloilija, joka pomputtelee jalkapalloa. Kansi sopii hyvin kirjan aiheeseen. Teokseen on valittu erilaisia urheiluaiheisiakuvia. Kuviin on lisätty yleensä kuvateksti aukeaman aiheeseen sopivaksi. Kirja on kovakantinen ja vaikea taitettava, ja hiukan painava. Epämukava ulkoasu pokkariin verrattuna. Teoksen rakenne on yksinkertainen. Ensimmäiseksi kirjassa opetetaan, kuinka tulisi liikkua ja käydään läpi fyysistä harjoittelua ja kirjan loppu puolella kerrotaan vammoista ja niiden hoidosta. Teoksen viimeisille sivuille on koottu ”harjoitusliikepankki”, jonka avulla voit itse harjoitella. Harjoituspankin liikkeet kerrottiin erilaisten kuvien ja ohjeiden avulla. Minusta ohjeet ja kuvat olivat hyvin selvät.

Kirjan tiedot ovat hyvin monipuolisia. Kirjaa lukiessasi saat tietoa esimerkiksi urheilijan fyysisestä kasvusta ja kehityksestä, kuinka kehittää omaa fyysistä kuntoasi, harjoittelumääristä, valmentajan tehtävistä, harjoituksen rakenteesta ja urheiluvammoista. Tieto on suunnattu enimmäkseen juniorivalmentajille, nuorille ja lasten vanhemmille. Kirjassa todetaan useaan kertaan, että lasten ja nuorten liikkuminen on vähentynyt huomattavasti vuosien aikana. Se on minusta huolestuttavaa, sillä jokaisen tulisi liikkua kirjassa kerrottujen suosituksien mukaan päivittäin n. 1,5-2h. Teoksessa painotettiin myös nuorten monipuoliseen harjoitteluun pienestä pitäen ja oman lajin valinta tulisi tehdä vasta n. 15-vuotiaana. Viiteentoista ikävuoteen asti tulisi siis harjoitella mahdollisimman monipuolisesti esimerkiksi eri lajeja apuna käyttäen. Nuorena opitut taidot osaat vielä aikuisenakin ja terveyttä riittää pidemmäksikin aikaa. Edellä mainitut tiedot olivat minulle jo entuudestaan tuttuja.  Uutena asiana minulle tuli painoharjoittelun vaikutus luun tiheyteen. Opin myös mistä yleisimmät rasitusvammat johtuvat esimerkiksi penikkatauti. Huomasin myös kirjan myötä kuinka tärkeä merkitys lihashuollolla ja loppulämmittelyllä on suoritukseen.

Tietokirjan ovat kirjoittaneet Lasse Seppänen, Riku Aalto ja Harri Tapio. Kirjaansa he ovat haastatelleet nykyisiä ja entisiä ammattiurheilijoita esimerkiksi entistä taitoluistelija Laura Lepistöä ja jääkiekkoilija Mikael Granlundia. Tunnettujen urheilijoiden kommentit sopivat hyvin kirjaan. Se kertoo heidän omaa näkemystään esimerkiksi juniorivalmentajan roolista. Heidän kommenttinsa kertoivat myös, ettei matka huippu-urheilijaksi ole aina ollut ruusuilla tanssimista. Lasse Seppänen toimii koulutuspäällikkönä ja kunto valmentaja.  Riku Aalto on puolestaan fysioterapeutti ja ammattivalmentaja. Harri Tapio on ammatiltaan liikunnan opettaja. Heillä jokaisella on kilpaurheilutaustaa. Minusta he jokainen vaikuttavat ammattitaitoisilta ja tietävät mistä puhuivat. Ammattitaito näkyi kirjan tiedoissa. Kirjoittajat ovat kirjoittaneet kirjaa hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi.

Kirjoittaja kolmikko käytti kirjansa lähteinä erilaisia urheilukirjoja ja omaa tietojaan asiasta. Toimin itse valmentajana ja olen käynyt muutaman ohjaajakoulutuksen, joten suurin osa asioista oli minulle entuudestaan tuttuja ja tiedot täsmäsivät omaan tietooni. Teos oli minusta faktapohjainen. Faktojen sekaan oli laitettu huippu-urheilijoiden kommentteja, mutta ne erottuivat selkeästi tekstistä kursivoidulla fontilla.  Kommentit olivat hyvin asiallisia, kannustavia ja opettavaisia.

Kirja edustaa urheilullisia arvoja ja kannustaa useaan otteeseen liikkumaan. Hyvinä asioina pidetään liikunnallisuutta ja liikunnan monipuolisuutta. Teksti oli selkeää ja hyvin ymmärrettävää. Kirja oli suhteellisen helppolukuinen. Kappalejakokin oli selkeä. Välillä teoksen lukeminen tuntui pitkäveteiseltä, koska joitakin asioita hoettiin moneen kertaan. Teokseen oli laitettu useita käsitesanoja, niin kuin tietokirjassa yleensä onkin. Käsitesanat selitettiin ymmärrettävästi.  

Kirjan kohderyhmänä toimii pääasiassa valmentajat ja nuoret urheilijat. Kun kirja on kirjoitettu, se on jaettu erilaisiin aiheisiin ajatellen kohderyhmää. Yhtenä aiheena puhutaan valmentamisesta, ja sieltä löytyy vinkkejä juuri valmentajille. Kirjan lopussa on nuorille urheilijoille suunnattu ”liikepankki”, mistä he voivat ottaa harjoitusliikkeitä omaan harjoitteluunsa. Itse pidin kirjasta ja sain uusia liikkeitä ”liikepankista” omaan harjoitteluuni.  Suosittelen kirjaa urheilusta kiinnostuneille henkilöille ja aloitteleville valmentajille.