Tietokirjaesittely

Hanhien herra: mies joka muutti hanhien matkassa

Hanhien herra: mies joka muutti hanhien matkassa on William Lishmanin kirjoittama tietokirja, jonka Otava on julkaissut suomeksi vuonna 1997. Englanninkielinen alkuteos Father Goose julkaistiin vuonna 1995.

Kansikuvassa näkyy hanhiaura sumuisen metsän yllä. Kuvan on ottanut Joseph Duff lentokoneesta käsin, yhdellä monista lennoista Lishmanin ja hanhien seurassa. Kirjassa on runsaasti kuvia hanhista sekä Lishmanin tekemistä veistoksista. Kirjan pääpaino on juuri näissä aiheissa.

Teksti on aseteltu keskustapainotteisesti lähelle keskitaitosta. Sisältö on jaettu 14 lukuun, esinäytökseen ja lyhyeen lopetukseen. Sisällysluetteloa ei ole. Kuvat on sommiteltu huolimattoman oloisesti sivun reunoihin ja tekstiin nähden. Kuvateokseksi suurin osa kuvista on huonolaatuisia.

Hanhien herrassa Lishman kertoo pääasiassa omasta elämästään. Suuret aihekokonaisuudet ovat hänen nuoruutensa, uransa taiteilijana sekä lentokone- ja hanhiharrastus, joista myöhemmin kasvoi suuri intohimoprojekti.

Kirja alkaa Lishmanin kirjoittamalla runolla Hanhien matkaansaatto. Runosta heijastuvat selvästi Lishmanin syvä kunnioitus luontoa kohtaan sekä puhdas ihailu, jota linnut hänessä herättävät. Koko kirja onkin kirjoitettu juuri tällaisesta luonnon ainutkertaisuutta korostavasta näkökulmasta. Runoa seuraava esinäytös kertoo Lishmanin yksittäisestä yrityksestä saada hanhet lentämään lentokoneensa perässä. Toisessa luvussa selitetään lintujen muuton biologisia taustoja, kuten syitä, miksi linnut muuttavat, sekä erilaisia kykyjä, joita linnuille on kehittynyt muuttoa varten. Toisessa luvussa myös mainitaan ensimmäisen kerran trumpettijoutsenet ja -kurjet, jotka ovat molemmat uhanalaisia lintulajeja, juuri siitä syystä, että niiden muuttoreitit ovat tuhoutuneet, pääasiassa ihmistoiminnan seurauksena. Seuraavissa luvuissa Lishman kertoo elämästään loogisesti kronologisessa järjestyksessä. Lintujen muuttoon ja hanhiin palataan uudestaan luvussa kuusi, jossa Lishman aloittaa hanhiprojektinsa. Lishmanin ja hänen yhteistyökumppaniensa tavoitteena oli kasvattaa hanhia ja opettaa ne muuttamaan etelään. Jos he onnistuisivat, he voisivat tehdä saman trumpettikurjille ja -joutsenille ja tällä tavalla auttaa lajeja selviämään hengessä.

Kirjan kirjoittamisen hetkellä Lishman ei ollut yrittänyt lentää muiden lintujen kuin hanhien kanssa, mutta kirjan viimeisillä sivuilla hän suunnittelee uusia kokeita innolla. 

Kirja tarjoaa monipuolisesti tietoa Lishmanin elämästä henkilönä, sekä hänen uraa uurtavasta työstään lintujen parissa. Itse olin hädin tuskin kuullut Lishmanista, mutta kirjan lukemisen jälkeen tuntuu siltä, ettei enempää ole mahdollista tietää.

Lishman ei ole koulutukseltaan biologi eikä eläintieteilijä, mutta hän on työskennellyt vuosia luonnontieteilijä Bill Carrickin kanssa, joten uskon, että kirjassa on faktat kunnossa. Lähdeluetteloa ei ole erikseen koottu, mutta leipätekstissä on viittauksia muiden tekemiin tutkimuksiin esimerkiksi nobelisti Konrad Lorenzin tutkimukseen hanhien leimautumisesta. Varmistetut faktat ovat selkeästi erotettavissa vielä keskeneräisitä ja epävarmoista teorioista. Kirja on yli 20 vuotta vanha, joten on todennäköistä, että tieto lintujen leimautumisesta ja muutosta on tarkentunut ja trumpettikurki- ja -joutsenkantojen elinvoimaisuudesta kerrotut luvut ovat vanhentuneet.

Kohderyhmänä ovat biologiasta ja etenkin linnuista kiinnostuneet ihmiset. Kirja on suunnattu tavallisille ihmisille, eikä alan asiantuntijoille, joten erikoissanastoa ei käytetä. Kaikki luonnontieteisiin liittyvä on kirjoitettu helppotajuiseksi, eikä kirjasta nauttiminen vaadi yleissivistystä kummempaa biologian osaamista.

Suosittelen kirjaa sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita lintujen leimautumisesta ja muutosta sekä sellaisille, jotka ovat joskus kuulleet Lishmanista ja se on herättänyt mielenkiinnon.