Jare Henrik Tiihosen matka
Luin
”Cheekin” eli Jare Henrik Tiihosen elämänkerran nimeltä Musta lammas. Kirja on julkaistu vuonna 2016 ja sen on kirjoittanut
Mikko Aaltonen.
Mielestäni
teoksen kansi on havainnollistava, sillä siinä on Tiihosen oma kuva ja hänen
nimikirjaimet. Etukannen mustavalkoisuus luo intensiivisen kuvan teoksesta. Teokseen
on laitettu myös kuvia Tiihosen lapsuudesta ja nuoruudesta. Kuvien merkitys
piilee kuitenkin tapahtumissa, joita kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti.
Kirjassa on myös käytetty kappaleiden väleissä tuttua alpha omega -logoa.
Teoksen
aihetta ei ole rajattu kauheasti, koska se olisi vaikeaa näin laajassa
kokonaisuudessa. Kuitenkin kirja pysyy koko ajan Tiihosen elämässä, mikä on
hyvä. Vaikka aiheet vaihtelevat, tekstin asiat liittyvät kuitenkin toisiinsa.
Rakenne on jäsennelty Tiihosen lapsuuteen, nuoruuteen ja aikuisuuteen. Tässä
välissä Tiihosen elämässä on ehtinyt tapahtua paljon. Kirjan aloitus menee aika
nopeasti. En heti ymmärtänyt, mistä teos alkaa. Lopetus sen sijaan tiivistää
koko elämänkerran ja kertomukset palaavat nykyaikaan. Tiihosen ura saatetaan
loppuun ja hänen imagonsa tulee päätökseen.
Teosta
lukiessani opin uusia faktoja Tiihosen elämänvaiheista ja tapahtumista.
Esimerkiksi olen ollut Cheekin konsertissa, mutta olen ainoastaan kuullut osan
tarinasta. Enhän ole voinut tietää, miltä artistista on tuntunut lavan takana.
Teoksen myötä opin kuulemaan toisen puolen samasta tarinasta. Kirjaa lukemalla
opin myös tuntemaan lisää samasta kotikaupungista tulleesta räppäristä, kuin
minä. Tiihosella on artistiuran alkamisesta asti ollut kaksi roolia. Tämän
huomaa jo kirjan takakannessa olevasta tekstistä Kaikki tietävät Cheekin. Kukaan ei tunne Jarea.
Kirjassa
oli kuitenkin tuttuakin tietoa, kuten kappaleiden julkaisuhetket. Olin itsekin
linjoilla odottamassa uusia kappaleita. Teos ei kuitenkaan muuttanut
käsitystäni Tiihosesta tai hänen musiikistaan. Ennen kirjan lukemista pelkäsin,
että käsitykseni räppäristä muuttuisi, enkä enää kuuntelisi hänen musiikkia samoilla
korvilla. Päinvastoin aloin arvostaa Tiihosta vielä enemmän.
Teoksen
kirjoittaja Aaltonen on pysytellyt poissa julkisuudesta kirjan tekovaiheessa.
Kirjoittaja kuitenkin tuntee nyt Tiihosen paremmin, kuin räppärin oma äiti.
Kirjoittaja tarkastelee aihetta Tiihosen näkökulmasta, sillä onhan kyseessä Tiihosen
elämänkerta.
Teos
on mielestäni luotettava, sillä Tiihosen omat kerronnat nuorisoajan
tapahtumista on vahvistettu visuaalisesti ja muiden kanssaeläjien kautta.
Teoksen päälähteenä kuitenkin toimii Tiihonen yksin. Mielestäni Tiihonen
erottelee faktat ja mielipiteet hyvin. Hän kertoo kirjassa suhteessa enemmän mielipiteitä,
kuin faktaa. Kirjoittaja Aaltonen antaa tasapuolisen kuvan Tiihosesta, sillä
räppäri on itse halunnut kertoa kaikki synkimmätkin tapahtumat elämänsä
varrelta. Näin ollen kirjoittajalla ei ole mitään salattavaa. Teos heijastaa myös
Tiihosen arvoja, joista mielestäni tärkeimpiä oli perhe ja ystävät. Kirjassa
käytetään kirosanoja, joten kieli ei ole kovin neutraalia.
Kirjan
kohderyhmä on mielestäni laaja. Kirja sopii kaikille, joita kiinnostaa Tiihosen
tie huipulle. Itse en ensin ajatellut lukevani tätä kirjaa ollenkaan, mutta
heti kun tuli tehtävänanto tietokirjan lukemisesta, tiesin heti minkä
valitsisin. Suosittelen kirjaa kaikille.
Fanny Karvonen
Kirjoitat selkeästi. Mielestäni olisit vielä voinut havainnollistaa enemmän, mitä kaikkea tarinassa on mukana
VastaaPoista