Tietokirjaesittely Oliver Sacksin kirjasta

Tietokirjaesittely

Kirjailija, joka kadotti kirjaimet ja muita mielen arvoituksia on Oliver Sacksin vuonna 2011 julkaistu tietokirja, joka kertoo monen eri henkilön erilaisista neurologisista sairauksista ja aivojen mukautumiskyvystä esimerkiksi vakavan aivohalvauksen jälkeen. Kirja on alun perin julkaistu englanniksi nimellä ”The Mind’s Eye” (2010). Kirjailija, joka kadotti kirjaimet ja muita mielen arvoituksia on Sacksin yhdestoista kirja.

                          Kirjan kannessa on tumma hahmo keltaisella pohjalla. Hahmo kuvaa hyvin luontevasti kirjan aihetta eli ihmisaivojen toimintaa ja mielen tapahtumia. Kannessa on lisäksi kirjan perustiedot, kirjailijan ja teoksen nimi sekä kustantaja. Kirjassa mainitaan myös tarkennuksena, että kyseessä on sama kirjailija, joka on aiemmin kirjoittanut suositun teoksen Mies, joka luuli vaimoaan hatuksi – kirjan. Kuvia kirjassa ei juuri ollenkaan ole, ainoat muutamat kuvat ovat kirjailijan itsensä piirtämiä kuvia hänen sairauden ajaltaan havainnollistamassa lukijalle tekstissä kerrottua tarinaa. Ilman kuvia kirjan tekstiä olisi huomattavasti vaikeampaa ymmärtää.

                          Teoksen aiheena on aivojen toimintaan ja sairauksiin liittyvät asiat, kuten esimerkiksi näköaisti, muisti ja puhuminen. Kirjailija kertoo mielenkiintoisesti näistä aivojen toiminnoista erilaisten tapausten kautta. Kirja on jaettu esipuheen lisäksi seitsemään kappaleeseen, joista jokaisessa kerrottaan eri tapauksesta, muun muassa kirjailijasta, joka ei osaa enää sairauskohtauksen jälkeen kykene lukemaan mutta osaa sujuvasti kirjoittaa. Osassa taas keskitytään näkemiseen liittyviin ongelmiin ja käydään läpi esimerkiksi prosopagnosiaa ja aleksiaa, jotka olivat ennen kirjan lukemista ainakin minulle täysin tuntemattomia käsitteitä. Sacks kirjoittaa myös omasta sairaudestaan päiväkirjamerkintöjen avulla, joka tekee kirjan lukemisesta mielenkiintoisempaa kirjailijan käyttäessä minä-kertojaa.

                          Kirja alkaa esipuheella, jossa Sacks kertoo omasta lapsuuden kodistaan, työurastaan, ilmaisee kiitoksensa työtovereilleen sekä omistaa kirjansa lääkärilleen David Abramsonille. Esipuheen jälkeen Sacks alkaa kertoa tarinaa pianisti Lilian Kallirista ja monien muiden henkilöiden kokemuksista erityyppisten sairauksien tullessa itselle. Kirjan lopetuksena Sacks mainitsee ”herkullisen paradoksin”, kysymyksen johon hänellä ei ole vastausta: ”Miten on mahdollista, että kielellä on niin mahtava voima?” Kirjan lopetus on erittäin osuva, sillä se jää ikään kuin ratkaisemattomaksi ongelmaksi.  

                          Sacksin kirja sisältää hyvin paljon sairauskertomuksia, joissa ensin kerrotaan luvussa käsiteltävän ihmisen tarinaa ja sitten kuvaillaan sairautta, johon henkilö hakee apua. Tämän jälkeen selitetään lukijalle mistä sairaudesta tai ongelmasta on kyse ja lopuksi päätetään usein luku potilaan omaan lausahdukseen tai kommenttiin. ”Sitten, kun kvartetto lopulta purkautui viimeisiin sointuihinsa, hän sanoi yksinkertaisesti: Kaikki on annettu anteeksi.”, on erään luvun lopetus. Kirjassa on myös hyvin paljon tarkennuksia tekstiin, jotka on merkitty pienillä numeroilla tekstin ylälaitaan. Nämä lisäkirjoitukset ovat hyviä lisäosia tekstin ohella. Sacks on myös lainannut tekstissään luvussa käsitellyn henkilön kirjoitusta tai mielipidettä. Teos sai minut arvostamaan tervettä elämää entistä enemmän, sillä ymmärsin, kuinka paljon erilaisia sairauksia pelkästään aivoihin liittyy ja kuinka paljon pidämme itsestäänselvyytenä esimerkiksi lukemista, puhumista ja näkemistä. Nämä ovat terveelle ihmiselle täysin luonnollisia arjen tapahtumia, mutta teos todella sai minut ymmärtämään, kuinka monimutkaisia tapahtumaketjuja aivoissa tapahtuu joka sekunti täysin tietoisuutemme ulkopuolella. Oli myös koskettavaa lukea ihmisten erilaisia selviytymistarinoita onnettomuuksien jälkeen.

                          Teoksen alussa kerrotaan, että Sacks on toiminut neurologian ja psykiatrian professorina Columbian yliopistossa New Yorkissa. Näin lukijalle herää mielikuva, että kirjan kirjoittaa tietää kyllä hyvin mistä puhuu ja näin ollen kirjaa voi pitää luotettavana. Teoksessa on käytetty hyvin paljon erilaisia lähteitä, jotka on mainittu kirjan loppuosassa ja jotka osaltaan lisäävät kirjan luotettavuutta. Osa lähteistä on erilaisia kirjoja ja osa puolestaan on henkilöiden kirjeitä, joita he ovat lähettäneet Sacksille. Faktat ja mielipiteet ovat erotettavissa toisistaan helposti, sillä ne ovat kirjoitustyyliltään erilaisia. Kirjassa käytetään hyvin neutraalia kieltä. Kirjassa on luonnollisesti paljon lääketieteellisiä termejä, mutta ne ovat helposti löydettävistä kirjan takana sijaitsevasta hakemistosta. Kohderyhmänä ovat aiheesta kiinnostuneet, koska kirjan lukeminen vaatii hyvin paljon keskittymistä. Kirjaa suosittelen erityisesti neurologiasta kiinnostuneille, mutta myös kaikille, jotka haluavat sivistää itseään tai ovat muuten vain hyvää kirjaa vailla.